7.   seitsemäs päivä

7. Luotettavuus

Aineiston ja tutkimuksen luotettavuutta tarkastellaan validiteetilla ja reliabiliteetilla

 

7.1 Mittaamisesta ja sen epätarkkuudesta

Mittauksessa voi esiintyä mittausvirheitä mm. seuraavista syistä; mittausvälineiden epätarkkuudesta, mittaukseen vaikuttavista häiriötekijöistä, mittausmenetelmän heikkoudesta, mittareiden heikkouden vuoksi, mitattavien käsitteiden hankaluuden takia.

Määritelmiä

validiteetti:

·         muuttujat mittaavat, mitä niiden on määrä mitata

reliabiliteetti:

·         aineiston keruu tehty oikein - toistettavuus

 

 

7.1.2 Tutkimuksen validiteetti

 

Validiteetilla eli pätevyydellä (Eskola 1962) tarkoitetaan perinteisesti tutkimusmenetelmän kykyä mitata sitä, mitä sillä on tarkoitus mitata. Kun teoreettinen ja operationaalinen määritelmä ovat yhtäpitävät, on validiteetti täydellinen. Periaatteessa validiteetin laskeminen tai arvioiminen on helppoa. Mittaustulosta verrataan vain todelliseen tietoon mitattavasta ilmiöstä. Käytännössä ongelma on siinä, että mittauksista riippumatonta todellista tietoa ei yleensä ole käytettävissä.

 

Validiteetin arviointi kohdistaa huomionsa kysymykseen, kuinka hyvin tutkimusmenetelmä ja siinä käytetyt mittarit vastaavat sitä ilmiötä, jota halutaan tutkia. Kielitoimisto (1999) suosittaa validiteetille sanaa luotettavuus, mikä hyvin kuvaa sen lopullista tarkoitusta. Kun puhutaan tutkimuksen yleisestä luotettavuudesta ja pätevyydestä, voidaan puhua myös esimerkiksi tutkimusaineiston validiuksesta tai että tutkimus kokonaisuudessaan on validi tai tulokset ovat valideja eli luotettavia.

 

Varron (1992, 103) mukaan tutkimuksen validiteetti eli pätevyys on perusteltava teorianmuodostuksen yhteydessä. Tutkimuksen tuloksen on vastattava hyvin tutkimuskohdetta ja tutkimukselle asetettuja päämääriä. Korkeaan validiteettiin pyritään tässä tutkimuksessa kuvailemalla koko tutkimusprosessi mahdollisimman tarkasti, perustelemalla tehdyt valinnat sekä painottamalla tulosten tulkinnan ja ymmärtämisen suhteuttamista teoreettiseen viitekehykseen. Tutkimus raportoidaan niin tarkasti, että lukijan on mahdollista toteuttaa vastaava tutkimus uudestaan. (Grönfors 1982; Varto 1992, 111).


Validiteetti - mittauksen oikeellisuus - on mitta sille, mitataanko todella sitä, mitä on tarkoitus mitata. Validisuus liittyy aina sovellusalueen teoriaan ja sen käsitteisiin. Sisäisellä validiteetilla tarkoitetaan sitä, vastaako mittaukset tutkimuksen teoriaosassa esitettyjä käsitteitä. Ulkoisesti validissa tutkimuksessa myös muut tutkijat tulkitsevat kyseiset mittaustulokset, ja tutkimustulokset, samoin kuin tutkimuksessa on esitetty.

 

7.1.3 Tutkimuksen reliabiliteetti

 

Reliabiliteetti käsite kuuluu yleensä määrälliseen, kvantitatiiviseen tutkimukseen. Reliabiliteetilla eli luotettavuudella (Eskola (1962) viitataan perinteisesti käytetyn tutkimusmenetelmän kykyyn antaa ei-sattumanvaraisia tuloksia, toisin sanoen käsitteellä tarkoitetaan tutkimusmenetelmän ja käytettyjen mittareiden kykyä saavuttaa tarkoitettuja tuloksia. Nykyisten tilasto-ohjelmien aikana reliabiliteetti kysymys saattaa kaventua mittausvirheen arvioinniksi, joka on tilasto-ohjelmiin valmiiksi sisäänrakennettu. Kielitoimiston mukaan reliabiliteetista suositellaan käytettäväksi sanaa riippumattomuus. Voidaan puhua, että mittari tai mittaustoimitus on reliaabeli, jolloin tarkoitetaan, että se on pysyvä, antaa samoja tuloksia eri kerroilla.

 

Reliabiliteetin eli luotettavuuden kasvuun pyritään tarkastelemalla eri ihmisten näkökulmaa (oppilaat, vanhemmat, lastentarhanopettaja, luokanopettaja). Aineiston analyysivaiheessa voidaan monesta eri hankintatavasta saatua samaa tietoa vertailla keskenään. Myös kahden eri tutkijan tutkiminen samaa alkukasvatusmallia kannattaa hyödyntää, jotta nähtäisiin tulosten reliabiliteetti paremmin. Jos tutkijat saavat tutkimuksissaan samansuuntaisia tuloksia, tutkimuksen reliabiliteetti vahvistuu. Tällöin uskottavuus kehityshankkeen tuloksista paranee ja viitottaa ehkä tietä tulevalle. Joskin myös eri aika ja tilanne voivat vaikuttaa tuloksiin tai tilannetekijät jäävät havaitsematta. (Moberg ja Tuunainen 1989, 119).

 

Reliabiliteetti tarkoittaa mittauksen toistettavuutta. Tutkimuksen sisäinen reliabiliteetti voidaan todeta mittaamalla sama tilastoyksikkö useampaan kertaan. Jos mittaustulokset ovat samat, niin mittaus on reliaabeli. Jos mittaustulokset poikkeavat toisistaan, tulosten satunnaisvaihtelu kertoo mittauksen reliabiliteetistä. Satunnaisvaihtelua tutkitaan usein laskemalla toistettujen mittausten variaatiokerroin. Toisaalta kahden toistetun mittaustuloksen välisen korrelaatiokertoimen täytyy olla lähellä ykköstä. Näin voidaan arvioida tutkimuksen sisäistä reliabiliteettia. Tutkimuksen ulkoinen reliabiliteetti tarkoittaa sitä, että tutkimus (ja mittaukset) ovat toistettavissa myös muissa tutkimuksissa ja tilanteissa.

 

Opinnäytetyössään tutkijan tulisi selvittää oman työnsä reliabiliteetti ja validiteetti, eli miten hyvin tulokset ovat hyödynnettävissä. Käytännössä validiteetti on lukijan ja yrityksen kannalta se tärkeämpi.

 

7.2 Yleistäminen ja toistettavuus

Yleistäminen ahtaassa mielessä on ongelmallista kvalitatiivisessa tutkimuksessa. Yleistämisen sijasta Alasuutari (1993) ehdottaakin käytettäväksi termiä suhteuttaminen. Hänen mukaansa yleistettävyysongelma ratkaistaan viittaamalla muihin tutkimuksiin ja tuloksiin oman tutkimuksen eri vaiheissa. Yleistäminen on tutkimuksessa uusien näkökulmien esiintuomista ja niiden perustelua teoreettisen viitekehyksen avulla. (Alasuutari 1993, 207-235; Moberg ja Tuunainen 1989, 117). Kvantitatiivisessa tutkimuksessa käytetään termiä toistettavuus, siinä missä kvalitatiivisessa tutkimuksessa yleistettävyyttä.


7.3
Objektiivisuus

Varron (1992) mukaan käytettyjen menetelmien ja testien tulee asiallistaa tutkimuskohde. Kohdetta tarkastellaan johdonmukaisesti ja järjestelmällisesti sekä pyritään eroon tutkijan elämyksellisestä tavasta katsoa tutkimuskohdetta. Varron mielestä tutkijan elämismaailma vaikuttaa aina hänen tutkimuksessaan. Tutkija ei voi toimia ulkoisena tarkkailijana, jos hän tutkii ihmistä. (Moberg ja Tuunainen 1989, 118-119; Varto 1992, 26, 95). Tutkijan oma ammatillinen näkemys ja tulosten analyysin ja tulkinnan kautta tapahtuva ymmärtäminen saavat tutkijalta oman persoonallisen lisänsä. Perusajatuksena on pyrkimys objektiivisuuteen.

 

 

7.4 Tulokset ja johtopäätökset

 

Tuloksia koskevassa jaksossa voidaan opinnäytetyössä perusanti esittää esimerkiksi taulukoina. Tulosaineistoa tulee kuitenkin olla tarpeeksi paljon, jotta esitettyihin kysymyksiin voidaan vastata ja päätelmät pitävästi perustella.

 

Tulokset esitetään tutkimusongelmittain. Tulosjakso toimii lukijalle selosteessa seuraavana olevan diskussio- ja johtopäätösjakson taustana. Tulososassa ei vielä yleensä tulkita tuloksia eikä verrata tässä tutkimuksessa saatuja tuloksia muihin tutkimustuloksiin, vaan vasta tulosten tarkastelussa. Myös tulostietojen yhdistely, kritisointi yms. seikat kuuluvat diskussioon. Joskus tutkimusraporteissa yhdistetään käsittelyjakso, tulokset ja johtopäätökset, jolloin tässä yhteydessä jo tulkitaan tuloksia.

 

Diskussiossa eli tarkastelussa tutkimustulokset yhdistetään raportin alussa esitettyyn viitekehykseen. Kehä siis kiertyy umpeen. Diskussiojakso on syytä aloittaa lyhyellä päätulosten toteamisella, ennen kuin käydään selvittämään johtopäätösten edellytyksiä ja rajoituksia. Päätulosten toteaminen heti jakson alussa auttaa kiireistä lukijaa, sillä monet lukijat otsikon ja tiivistelmän nähtyään lukevat diskussiosta miten tämä tutkimus on muuttanut tai vahvistanut vanhaa tutkimustietoa.

 

Kaiken kaikkiaan diskussiossa tulee osoittaa miten tutkimuksessa on onnistuttu ratkaisemaan ongelmat, mitä ja millaisia ajoituksia liittyi tutkimusmenetelmään ja miten menetelmiä pitäisi jatkotutkimuksissa mahdollisesti muuttaa ja kehittää, onko tutkimus lisännyt uutta tietoa tutkittavalta alueelta, voidaanko tutkimustuloksia hyödyntää, mitä tuloksia voidaan ja miten hyödyntäminen tapahtuu, onko tutkimus tuottanut jatkotutkimushaasteita, mitä ja millaisia. Tulokset eivät sellaisinaan puhu puolestaan, vaan tutkijan on niistä nostettava olennaiset seikat esiin, osoitettava merkitsevyydet ja tehtävä niistä oikeat johtopäätökset. (Hirsjärvi et al. 1997)

 

Seuraava sivu (8.): Tehtävän arviointiperusteet

Edellinen sivu (6.): Opponointi

Takaisin alkuun